”SITÄ ON OPPINUT TIETÄMÄÄN IHMISTEN LYPSYAJAT”

110-vuotisjuhlavuoden hulinassa Maitomaalla on myös toinen merkkipäivä. Seija Kokkonen heiluttaa hyvästit meijerille ja paketoi yli nelikymmenvuotisen uransa alkutuotannon ja tuottajien parissa. Maitomaalla takana on 12 vuotta alkutuotantopäällikkönä.

Seija oli toisaalla töissä, kun Maitomaalta tarjottiin työpaikkaa. Lähtö vakituisesta työpaikasta oli rohkea päätös, mutta se osoittautui hyväksi. Lämminhenkinen työyhteisö ja maidon ympärillä toimiva verkosto pitivät työn mielenkiintoisena ja mielekkäänä alusta alkaen.

Kun tie ja muuttokuorma veivät Savon puolelle, helposti tutustuva karjalainen kohtasi myös kulttuurieroja.

– Karjalainenhan kyselee siitä paikasta, että mistäpäin vieras on, mutta savolainen vähän kuulostelee. Kyllä he minua taisivat alkuun vähän katsoa, että tämähän on ihan outolintu, kun on niin puhelias, Seija nauraa. – Siitä asetelmasta on seurannut mielenkiintoisia, opettavaisiakin tilanteita.

Neuvontaa ja kuuntelua

Uransa aikana Seija on nähnyt niin Welfare Quality -hyvinvointisertifikaatin lanseerauksen Maitomaalla, toisena meijerinä Euroopassa, kuin muutokset maatalousyrittäjien arjessa. Vuosien aikana laatuneuvonnan rinnalle on noussut entistä useammin jaksamisongelmien kohtaaminen. Kun tuottajat käyvät neuvontatyössä tutuiksi, ihmisten vaikeat tilanteet koskettavat syvästi.

– Alkuaikoina työ oli enemmän puhtaasti laatuneuvontaa, mutta nyt vastaan tulee paljon tilanteita, joissa meidän neuvonnan lisäksi tarvitaan ohjausta esimerkiksi talousneuvonnan tai muun ammattiavun äärelle. On paljon inhimillisiä tilanteita, ja kun asioista kerrotaan kahden kesken, se on minusta arvokas juttu, että pystyy tarjoamaan edes kuuntelevaa korvaa, Seija miettii.

Kuuntelemisen taidosta ja karjalaisen puheliaasta luonteesta on tullutkin tärkeitä työkaluja Seijalle. Juttu on luistanut, kun tiloilla on tutustuttu ja yhdessä setvitty tilanteita. Seijalle onkin selvää, mikä työssä on tärkeintä.

– Ehdottomasti tuottajat. Osasta tulee elinikäisiä ystäviä, Seija tuumaa. – Sitä menee niin lähelle monesti niiden ongelmien kautta. Siitä olen saanutkin palautetta, että kun sinut saa aina kiinni. Jos tilalta soitetaan, siellä on oikeasti jokin hätä. En vaan voi olla vastaamatta. Siihen ei ole kukaan velvoittanut, mutta tällä linjalla olen päättänyt mennä loppuun asti.

Yhdessä osataan

Nyt ajan mittaan kertynyttä kokemusta ja sisäistä tietoa on siirretty perehdytyksenä Seijan seuraajalle Sannille. Asiaa riittää.

– Aika pitkälle sitä on oppinut esimerkiksi tietämään ihmisten lypsyajat, että milloin minnekin voi mennä. Kaikkea ei tässä hetkessä osaa tai hoksaakaan kertoa eteenpäin, jotkin jutut ovat minulle niin itsestään selviä. Mutta olen sanonut Sannille, että aina voit soittaa.

Vuosien varrella vastaan on tullut monenlaisia tilanteita.

– Tämä tapahtui entisessä työpaikassani, kun eräällä tilalla oli lypsykoneen korjaaja käynyt paikan päällä jo useamman kerran, eikä vika meinannut löytyä. Korjaaja oli patistamassa uusimaan ties mitä, kun emäntä päätti vielä soittaa minulle. Minulla nuorella naisella oli hirmu into päällä ja ajatus siitä, mistä vika saattaisi löytyä. Muistan ikäni, miten isäntä seisoi minun saapuessani navetan edessä kädet lanteilla ja virkkoi epäluuloisesti: ”No nytkö se muka selviää”. Lopulta onnistuin kuin onnistuinkin löytämään vian, jonka korjaamiseksi tarvittiin vain yksi letku. No myöhemmin isäntä osti joulukukan hyvitykseksi, Seija nauraa.

Seijan mukaan usein onnistumisten takana onkin sujuva yhteistyö. Monessa kohtaa pelkästään oikeiden kysymysten esittäminen auttaa ihmiset ratkaisujen äärelle.

– Viljelijät ovat todella ammattitaitoista väkeä. Tietoa välitetään puolin ja toisin. Minulle saatetaan soittaa, että nyt löytyi tämmöinen ratkaisu, tiedoksi jos sinulle sattuu joskus tulemaan vastaan. Enhän minä yksin ratkaise ongelmia vaan yhdessä ratkaistaan ja osataan, Seija kiittelee.

Kiireinen työarki on kohta taputeltu, mutta toimettomaksi Seija ei jää. Puoliso, seitsemän lastenlasta ja neljä lasta varmistavat, että mummolla riittää tekemistä.

– Siellä on laskettu, että nyt se mummo joutaa vähän enempi istumaan pesäpallokatsomossa. Jos kymmenvuotias pelaaja mummoa odottaa, niin sinne on mentävä. Nyt pitää antaa aikaa enemmän rakkaimmille, omalle perheelle, Seija Kokkonen hymyilee.