Hiilijalanjälki

Hiilijalanjäljen selvitys on työkalu, jonka avulla tavoittelemme pienempiä kasvihuonekaasupäästöjä. Jotta voimme toimia mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen ja löytää uusia keinoja kasvihuonekaasupäästöjemme pienentämiseksi, meillä täytyy olla tietoa, mistä päästöt syntyvät ja missä voimme niihin eniten vaikuttaa. Siksi hiilijalanjäljen selvittäminen maidon koko matkalta on tärkeää.

Maitotilojen osalta laskennassa selvisi, että samoista toiminnoista peräisin olevat hiilipäästöt vaihtelivat määrältään eri tilojen välillä. Näin ollen hiilijalanjäljen pienentämiseen on hyvät mahdollisuudet: jakamalla tietoa, vinkkejä ja parhaita käytänteitä tilojen kesken voidaan saada aikaan merkittäviä päästösäästöjä.

Hiilijalanjälkiselvityksemme kattaa koko tuotantoketjumme eli alkutuotannon, raakamaidon logistiikan sekä meijerituotannon päästöluvut valmiiseen pakattuun tuotteeseen saakka.

Hiilijalanjälkilaskennassamme mukana oli kaikki 134 maitotilaamme. Siksi päästölukumme ei kerro vain valikoidun joukon tai yksittäisten tuottajien hiilijalanjälkeä vaan sisältää tuotantomme kasvihuonekaasupäästöt kokonaisuudessaan.

Alkutuotannon tilakohtaisessa laskennassa ei ole käytetty keskiarvoja tai arvioita vaan tilan tiedot ja toiminta on käyty henkilökohtaisesti läpi jokaisen tilallisen kanssa.

Laajaa kokonaisuutta hieman yksinkertaistaen maidontuotannon hiilijalanjälki koostuu seuraavista tekijöistä:

1. MAITOTILA

Koko tuotantoketjumme alkaa pellolta, jossa päästöjä syntyy rehunviljelyn kautta. Rehun myötä päästökuorma kasvaa pellon maalajin ja maankäytön muutosten perusteella sekä lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja kalkituksen käytön mukaan. Seuraavaksi mukaan lasketaan ruokinta, lehmät ja niistä syntyvä lanta. Näiden lisäksi maitotilan toiminnassa päästöjä syntyy energiankäytöstä eli sähköstä, lämmöstä ja polttoaineesta sekä maidon kuljetuksesta meijeriin.

2. MEIJERI

Meijerin puolella hiilijalanjälki muodostuu maidon käsittelystä, käytetystä energiasta, pesu- ja kylmälaitteiden kylmäaineista, D-vitamiinista, pakkausmateriaaleista, varastoinnista sekä syntyvästä jätevedestä ja jätteistä.

Hiilijalanjälkemme selvitettiin yhteistyössä riippumattoman, ympäristötarkasteluja ja muita ruokaketjun vastuullisuusjohtamisen laskenta- ja asiantuntijapalveluita tarjoavan Envitecpolis Oy:n kanssa.

Laskenta toteutettiin kansainvälisellä Cool Farm Tool -laskentaohjelmistolla Euroopan komission määrittelemän tuotteen ympäristöjalanjälkeä (Product Environmental Footprint) koskevan ohjeistuksen ja meijerituotteille kehitetyn tuoteryhmäkohtaisen PEF-ohjeistuksen (Product Environmental Footprint Categori Rules (PEFCR) for Dairy Products) mukaan lukuun ottamatta kaupan ja kuluttajan vaikutusta. Lisäksi työssä noudatettiin elinkaaritarkastelun ISO 14040- ja ISO 14044 -standardeja.

Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa turvepeltoja on viljelyalasta vain noin 10 prosenttia, mutta ne aiheuttavat yli puolet maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Maitomaan maitotilat sijaitsevat Itä-Suomessa alueilla, joilla turvemaita on suhteellisen vähän, ja siksi päästöjäkin syntyy vähemmän. Maitomaan tiloilla turvepeltojen osuus on vain 2,5 prosenttia.

Turvepellot ovat vain yksi hiilijalanjälkeen vaikuttavista tekijöistä. Maitomaan alkutuotannon hiilijalanjälkilaskennan tulos oli lupaava jo ilman turvepeltojen ja maankäytön muutosten vaikutuksen sisällyttämistä lukuun (1,01 CO₂e kg). Maatiloilla kasvihuonekaasupäästöjen syntymiseen voidaan vaikuttaa monella tapaa: muun muassa lannoitteiden, rehujen ja energiankäytön valinnoilla sekä lannankäsittelyllä. Meijerin puolella hiilijalanjälkeä voidaan pienentää esimerkiksi uusiutuvan energian käytöllä sekä aina vain parempien pakkausmuotojen hakemisella. Työ meijerin hiilijalanjäljen pienentämiseksi on jatkuvaa ja vaihtoehtoja päästöjen vähentämiseksi selvitetään koko ajan.

Yksinkertaisin vastaus on, että käytännössä mikään elintarvike ei ole hiilineutraalia. Hiilijalanjälkeen vaikuttaa koko tuotteen elinkaari: aina pellosta ja lannoitteista kuljettamiseen ja pakkaamiseen saakka. Siksi matkan varrella syntyneet kasvihuonekaasupäästöt eivät voi olla pienemmät kuin esimerkiksi tuotteessa käytetyn kasvin hiilensidontakyky. Kyse on siitä, hyvitetäänkö syntynyttä hiilijalanjälkeä maksamalla kompensaatiota tarjoavalle yritykselle esimerkiksi puiden istuttamisesta tai uusiutuvan energian hankkeiden rahoittamisesta jossain päin maailmaa.

Hiilijalanjäljen kompensointi hakee vielä parasta menettelytapaa esimerkiksi standardin muodossa ollakseen mahdollisimman tehokasta. Meistä tärkeintä on keskittyä omaan tekemiseemme ja hiilijalanjälkemme pienentämiseen tiedossamme olevin keinoin: tekemällä päästösäästöjä maitoketjussamme voimme valvoa, että hiilijalanjälkeä pienentävät toimenpiteet toteutuvat suunnitellusti ja voimme myös todeta toimien tehokkuuden.

Meistä ensiarvoisen tärkeää on keskittyä hiilijalanjäljen pienentämiseen sen sijaan, että ulkoistaisimme vastuun kompensoimalla päästöjämme. On tehokkaampaa vähentää päästöjä siellä missä ne syntyvät kuin hyvittää jo syntyneitä päästöjä jälkikäteen.

Monet toimijat esimerkiksi kompensoivat pakkauksiin liittyviä päästöjä, mutta meistä kiinnostavinta on löytää pakkausmuodot, joiden hiilijalanjälki on jo lähtökohtaisesti mahdollisimman pieni.

Katso myös edellisen kysymyksen vastaus.

On totta, että etenkin kuivina kesinä turvepellot tuottavat usein paremman sadon kuin kivennäismaapellot. Niinpä ne voivat yksittäisen tilan kannalta olla tärkeitä riittävän sadon ja rehun turvaamisen kannalta. Koko Suomen mittakaavassa ja tulevaisuuden kotimaista ruoantuotantoa uhkaavan ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta turvepellot ovat kuitenkin ongelmallisia aiheuttamiensa päästöjen vuoksi. Mikäli turvepeltoja ei voida ennallistaa kosteikoksi, päästöjen kannalta paras ratkaisu olisi kosteikkoviljely. Rehun tuotannossa turvepelloilla taas kannattaa viljellä monivuotista nurmea, muokata maata mahdollisimman harvoin ja käyttää typpilannoitteita maltilla.

Luonnonvarakeskuksen Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitolle laatima Maatalouden ilmastotiekartta on hyvin kattava ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva katsaus maatalouden ilmastovaikutuksiin. Sen kautta löydät myös lisää lähteitä aiheeseen liittyen. Raportin voit lukea täältä: https://www.mtk.fi/documents/20143/310288/MTK_Maatalouden_ilmastotiekartta_net.pdf/4c06a97a-c683-1280-65ba-f4666132621f?t=1597055521915 ja tiivistetty koonti löytyy esimerkiksi MTK:n omilta sivulta: www.mtk.fi/ilmastotiekartta.