KUNNOSSAPITOA ENNEN JA NYT

Heikki Korhonen

Vuonna 1985, päivää ennen kuin täytti 19, Heikki Korhonen solmi työsopimuksen Suonenjoen Ympäristön Osuusmeijerin kanssa. Suurimman osan työurastaan Heikki on tehnyt kunnossapidon puolella, mutta ensimmäinen tehtävä meijerissä oli raejuuston pakkaaminen. Kolmen juustolavuoden jälkeen automaatioasentajaksi kouluttautunut nuorukainen mieli kuitenkin huoltotöiden pariin ja sai siihen mahdollisuuden, kun kunnossapidosta lähti yksi työntekijä pois.

Koneet olivat 80-luvulla mekaanisia, ja käsityöllä oli iso rooli niin tuotannossa kuin maatiloillakin. Meijerillä oli tehtäviä, jotka eivät tänä päivänä enää kuulu Maitomaan kunnossapidolle. Vielä 80- ja 90-luvulla meijerillä oli omia maitoautoja, joita huollettiin meijerin autokorjaamossa. Myös Heikin tie vei korjaamoon, ja jossain vaiheessa hän pyöritti toimintaa jopa yksin. Korjaamovuosista huolimatta maitoautokokemus ei miehellä jäänyt öljynvaihdon ja jarruhuollon varaan – 90-luvun yömaitobuumin aikaan Heikki myös ajoi keräilyautoa, ja oli alla jonkin aikaa jopa jakeluauto.

Korjaustyötä maatiloilla

Meijerin kunnossapidon tehtäviin kuului aiemmin myös maatiloilla kiertäminen ja tilasäiliöiden korjaaminen. Työtä tehtiin tarpeen mukaan ja loppuajaksi siirryttiin tuotantoon koneita huoltamaan. Heikille Maitomaan tuottajat ehtivät tulla hyvinkin tutuiksi, sillä hän kiersi kunnossapitohommissa tiloilla aina vuodesta 1988 vuoteen 2015 saakka. Sinä aikana hän näki maatilojen kehityksen ja pienten maitotilojen lopettamisen. Volyymit ovat vuosien varrella kasvaneet joka suhteessa, sillä ennen isoilla tiloilla korjattiin 1 000 litran tilasäiliöitä, kun nykytiloilla on 15 000:n, jopa 20 000 litran tilasäiliöt.

– Tykkäsin maatiloilla kiertämisestä paljon. Sai seurata maataloutta, ja se on aina ollut lähellä omaa sydäntäni, Heikki kuvaa.

Tänä päivänä tiloilla kiertävät ulkopuoliset huoltajat, ja Maitomaan kunnossapito työskentelee yksinomaan meijerillä.

Kunnossapitomestari palvelutyössä

Kymmenisen vuotta sitten Heikillä oli kehitysehdotuksia kunnossapitoyksikön toimintaan. Silloinen kunnossapitopäällikkö tarttui tilaisuuteen ja tarjosi Heikille esihenkilön toimea. Siitä lähtien meijerin kunnossapito, tai tehdaspalvelu kuten kunnossapitoa kutsutaan, on pyörinyt Heikin johtamana. Kahdessa vuorossa työskentelee 8 asentajaa ja päivystys on valmiudessa 24/7.

Entisaikaan verrattuna tuotannon työ painottuu huomattavasti enemmän koneitten valvomiseen ja laaduntarkkailuun. Myös kunnossapidon työnkuva on muuttunut. Tehdaspalvelu keskittyy nimensä mukaisesti tuotannon palvelemiseen eli tuotantolaitteiden huoltamiseen ja korjaamiseen. Automaatioasiat hoitaa automaatio-asiantuntija.

– Nykyään pyritään siihen, että mahdollisimman vähän tarvitsisi tehdä käsityötä. Automaatio lisääntyy kovaa vauhtia edelleen. Toisaalta se on helpottanut töitä, mutta toisaalta myös tuonut tullessaan uudenlaisia haasteita, Heikki pohtii.

Meijerille vuonna 2012 tullut UHT-linjasto oli Heikin mukaan iso askel kohti tulevaisuutta. Aiempien perusmeijerituotteiden lisäksi Maitomaalla alettiin valmistaa ja pakata muun muassa proteiinijuomia.

– UHT on herkkä prosessi, ja vaatii sekä kunnossapidolta että tuotannolta tarkkuutta. Onneksi meillä on hyvää osaamista, Heikki kiittelee.

Vaihtelevuus luo viihtyvyyttä

Osuusmeijerin vaiheet ovat Heikillä hyvässä muistissa. Töitä hän on ehtinyt tekemään jo viiden toimitusjohtajan komennossa. Myös epävakaista ajoista on selvitty, ja ajoittaisesta kuoppaisuudesta huolimatta taival on ollut Heikin mukaan antoisa:

– Kyllä työssä minulle tärkeintä on viihtyminen. Että ei harmita aamulla töihinlähtö. Kyllä se hyvä työyhteisö ja monipuolinen tekeminen ovat aina olleet ne syyt, että jaksaa päivästä toiseen.

 Kunnossapitotyötä tuskin kukaan kuvittelee pelkäksi siistiksi sisätyöksi, mutta meijerissä vastaan voi tulla aivan erityisiäkin tilanteita.

– Vuosien varrella on sattunut kaikenlaista. Tämä ei tapahtunut minulle vaan kollegalle, mutta jäi myös omaan mieleeni. Huollon aikana kollega irrotti koneesta venttiilit, ja venttiilien takana odottikin yllätyskermakylpy. Kuulemma viikon verran kun saunassa kävi, iho tuoksui kermalle, Heikki nauraa.

”Automaatio on helpottanut töitä, mutta tuonut myös uusia haasteita.”