110 VUOTTA PELTOLAN TILAN HISTORIAA

Suihkosen perheen historia Maitomaan tuottajana alkoi 110 vuotta sitten, samana vuonna kuin alkunsa sai myös meijerin tarina. Kaksi veljestä olivat joitain vuosia aiemmin perineet rahana osuutensa kotitilastaan Suontee-järven rannalla. Myyntiin tuli eräs maatila, joka rahoilla päätettiin ostaa. Työnjako oli alusta pitäen selvä: toinen veljeksistä keskittyi tilan töihin ja toinen osallistui yhteiskunnallisiin asioihin.

Tuohon aikaan suomalaisella maaseudulla eli vahvana pellervolainen osuuskuntahenki. Siispä Suonenjoella koettiin tärkeäksi perustaa koko pitäjän käsittävä osuusmeijeri, ja Ville Suihkosesta tuli osuusmeijerin ensimmäisen hallituksen jäsen. Taival hallituksessa jatkuikin seuraavat 40 vuotta. Veljesten tila sijaitsee kilometrin päässä meijeristä ja on siten ollut näkyvällä paikalla meijeripitäjän asukkaiden näkökulmasta. Kerrotaanpa niinkin, että meijerin johtaja olisi aikoinaan ollut hyvä tuttava ja talossa usein nähty vieras.

Seuraava sukupolvi ei kokenut karjanpitoa omakseen ja lopetti maidontuotannon vuonna 1977. Maitotilan tarina ei loppunut kuitenkaan siihen, vaan jäi tauolle yhden sukupolven ajaksi. Kun poika Petri Suihkonen meni naimisiin vuonna 1995, Lea-vaimon kotipaikalla oli vääjäämättä edessä karjasta luopuminen. Petri nikkaroi pienen navetan pätkän Peltolan tilalle ja lehmät sijoitettiin sinne. Maidontuotanto alkoi uudestaan.

– Jouduimme opettelemaan asioita alusta alkaen ja edistämään asioita pienellä kokemuksella. Sidosryhmien avulla homma saatiin pyörimään, ja meijeri oli yksi tärkeä tuki. Meijerin ihmisiltä ja hallinnon väeltä saatu kannustus auttoi uskomaan, että kyllä tästä jotakin tulee, Petri kuvaa.

Merkityksellisyyden tunne kantaa

Vuosien varrella on koettu monia kehitysvaiheita. Tällä hetkellä tilalla on 260 lypsylehmää ja arki rullaa tilan rutiinien ympärillä. Varsinkin kesäaika on kiireistä, kun hoidettavana ovat myös peltotyöt. Kolmen vakituisen työntekijän rinnalla kesän työtaakkaa on jakamassa kolme kesätyöntekijää.

– Monta kertaa ollaan oltu niin tiukilla, että ihan ihmetyttää, miten tilanteista on selvitty. Mutta työ on aina koettu merkitykselliseksi, ja se on innostanut jatkamaan, Petri kertoo.

Suihkoset ovat viljelleet vuokralaisina meijerin vieressä olevia peltoja vuodesta 1977 asti.

– Jos sattui joskus aamulla varhain menemään pellolle töihin, saattoi nähdä silloisen johtajan Pentti Ilmarin (johtajana 1982–1995) lähtevän kävelylenkille ennen työpäivän alkua. Hän käveli hyvin arvokkaasti pienen pätkän Karttulantietä ja takaisin. Ilmari oli vanhan ajan patruuna ja johtajan näköinen mies. Hän jäi odottamaan tienvarteen, ja kun traktori tuli kohdalle, tervehti kättä nostamalla.